Monthly Archives: February 2007

Sähköt men, elämä jäi

Kävipä sitten niin että läppäri ryhtyi laittomaan lakkoon. Ei voine enää ajatuslautoihinkaan luottaa. Voiko mihinkään? Ensimmäinen pöytäkone toimii vielä. Siitä on hajonnut alkuperäinen kiintolevy ja näytönohjain on vaihdettu parempaan. Virtalähteen tuuletin vetelee viimeisiään, mutta kone vielä toimii. Ensimmäinen läppäri oli täysin susi fushitsu. Sähköhammasharja ei tykännyt yksinäisyydestä ja päätti lopettaa toiminnan sillä välin kun suoritin kurkkusalaattiani. Kuulokkeistani puhuin edellisessä merkinnässä. Ulkoinen Lassien kiintolevy on käynyt kerran takuuhuollossa, kun USB-piiri kärähti syystä tai toisesta. Nyt sekin takkuilee, jos johto ei ole oikeassa asennossa, data ei kulje. Tekisi mieli julistaa sota johtoja vastaan, ensin ei kulje data, sitten ääni ja nyt sähkö. Enkä harrasta johtojen kanssa mitään ihmeellistä, jos vilkkaimmat jo semmoista ehtivät miettiä.
Kurkkapurkista hampaankoloon, UPS-sedät kuulemma hakevat huomenna maanantaina rakkaani takuuhuoltoon. Takuusetä optimistisena hehkutti, että UPS-sedät soittavat noin tuntia ennen kuin tulevat hakemaan. Saa nähdä missä olen kun yrittävät soittaa.
Nythän sitä luulisi olevan aikaa opiskeluun ja ensi viikolla odottavaan tenttiin… tai sitten ei. Toisaalla olen todennut, että FreeCol on liian bugiseksi vakavaan käyttöön. Tarkoituksena oli vähän parannella sen tukea monikkomuodoille ja taivutukselle, mutta saapa nyt nähdä koska saan koneeni takaisin. Näkyillään jos näkyillään.

Unta vain puoliksi

Olipa kerran Sennheiserin kuulokkeet mallia Pikku G eli HD 570. Olipa myös takuuaika ummessa ja kolme viallista johtoa. Oli aika toimia, ilman toimivia kuulokkeita elinaikani ei olisi kovin pitkä. Suuntasin metrolla rastilassa sijaitsevaan hifi-liikkeeseen, josta olin saanut vihiä. Se vaikutti oikein mukavalta ja leppoisalta paikalta, mutta lompakko laihtui tuotteen hinnan ollessa erittäin suolaiset 16 euroa.

Kun lopulta pääsin takaisin kämpille ja lopulta pääsin kokeilemaan uutta ostostani, meinasin hypätä ikkunasta. Toinen kanava kuului hyvin, mutta toinen kanava pysyi edelleen mykkänä. Harkitsin jo uusien kuulokkeiden ostamista, kunnes avautumisena eräällä kanavalla tuotti tulosta. Minulle ehdotettiin niiden purkamista, jota en luullut ollenkaan mahdolliseksi. Palava haluni saada kuulokkeet toimimaan kuitenkin sai minut purkamaan: ensin käsin laihoin tuloksin, sitten Leathermanin avulla. Purkamisessa pitää irrottaa vain kaksi osaa, mutta ne on aika tiukasti kiinni. Taidolla ja tuurilla avasin tietysti ensin väärän puolen, mutta toisen puolen avaus tuotti helpottavan näyn — kaiuttimeen menevän johto oli irronnut liittimestään, luultavasti turhautumisen tuloksena. Pienet rosot muoviosissa hyväksyy kernaasti, kun ei tarvitse ostaa uusia.

Nyt päivää myöhemmin näin unta, jossa isäni olisi ostanut HD 65:t, samantapaiset kuulokkeet kuin minulla, jotka oli myös avattu. Tässä mallissa oli sisäänrakennettu kasettisoitin! Unia onkin tullut nähtyä viime aikoina aika monta. Ne yleensä ovat sekoitus jostain viimepäivien tapahtumasta, kodista, mummolasta ja… intistä.

-- .