Unta vain puoliksi

Olipa kerran Sennheiserin kuulokkeet mallia Pikku G eli HD 570. Olipa myös takuuaika ummessa ja kolme viallista johtoa. Oli aika toimia, ilman toimivia kuulokkeita elinaikani ei olisi kovin pitkä. Suuntasin metrolla rastilassa sijaitsevaan hifi-liikkeeseen, josta olin saanut vihiä. Se vaikutti oikein mukavalta ja leppoisalta paikalta, mutta lompakko laihtui tuotteen hinnan ollessa erittäin suolaiset 16 euroa.

Kun lopulta pääsin takaisin kämpille ja lopulta pääsin kokeilemaan uutta ostostani, meinasin hypätä ikkunasta. Toinen kanava kuului hyvin, mutta toinen kanava pysyi edelleen mykkänä. Harkitsin jo uusien kuulokkeiden ostamista, kunnes avautumisena eräällä kanavalla tuotti tulosta. Minulle ehdotettiin niiden purkamista, jota en luullut ollenkaan mahdolliseksi. Palava haluni saada kuulokkeet toimimaan kuitenkin sai minut purkamaan: ensin käsin laihoin tuloksin, sitten Leathermanin avulla. Purkamisessa pitää irrottaa vain kaksi osaa, mutta ne on aika tiukasti kiinni. Taidolla ja tuurilla avasin tietysti ensin väärän puolen, mutta toisen puolen avaus tuotti helpottavan näyn — kaiuttimeen menevän johto oli irronnut liittimestään, luultavasti turhautumisen tuloksena. Pienet rosot muoviosissa hyväksyy kernaasti, kun ei tarvitse ostaa uusia.

Nyt päivää myöhemmin näin unta, jossa isäni olisi ostanut HD 65:t, samantapaiset kuulokkeet kuin minulla, jotka oli myös avattu. Tässä mallissa oli sisäänrakennettu kasettisoitin! Unia onkin tullut nähtyä viime aikoina aika monta. Ne yleensä ovat sekoitus jostain viimepäivien tapahtumasta, kodista, mummolasta ja… intistä.

-- .

Comments are closed.