Kävipä sitten niin että läppäri ryhtyi laittomaan lakkoon. Ei voine enää ajatuslautoihinkaan luottaa. Voiko mihinkään? Ensimmäinen pöytäkone toimii vielä. Siitä on hajonnut alkuperäinen kiintolevy ja näytönohjain on vaihdettu parempaan. Virtalähteen tuuletin vetelee viimeisiään, mutta kone vielä toimii. Ensimmäinen läppäri oli täysin susi fushitsu. Sähköhammasharja ei tykännyt yksinäisyydestä ja päätti lopettaa toiminnan sillä välin kun suoritin kurkkusalaattiani. Kuulokkeistani puhuin edellisessä merkinnässä. Ulkoinen Lassien kiintolevy on käynyt kerran takuuhuollossa, kun USB-piiri kärähti syystä tai toisesta. Nyt sekin takkuilee, jos johto ei ole oikeassa asennossa, data ei kulje. Tekisi mieli julistaa sota johtoja vastaan, ensin ei kulje data, sitten ääni ja nyt sähkö. Enkä harrasta johtojen kanssa mitään ihmeellistä, jos vilkkaimmat jo semmoista ehtivät miettiä.
Kurkkapurkista hampaankoloon, UPS-sedät kuulemma hakevat huomenna maanantaina rakkaani takuuhuoltoon. Takuusetä optimistisena hehkutti, että UPS-sedät soittavat noin tuntia ennen kuin tulevat hakemaan. Saa nähdä missä olen kun yrittävät soittaa.
Nythän sitä luulisi olevan aikaa opiskeluun ja ensi viikolla odottavaan tenttiin… tai sitten ei. Toisaalla olen todennut, että FreeCol on liian bugiseksi vakavaan käyttöön. Tarkoituksena oli vähän parannella sen tukea monikkomuodoille ja taivutukselle, mutta saapa nyt nähdä koska saan koneeni takaisin. Näkyillään jos näkyillään.

-- Niklas Laxström.