Category Archives: Uncategorized

Matkakuvaelma Intiasta

Kävin Intiassa yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla. Tässä lyhyt kuvallinen kertomus.

Bangalore

Ensimmäinen viikko koostui työtiimimme tapaamisesta. Yövyimme Royal Orchid Centralissa, joka oli myös suosittu biletyspaikka. Yhtenä päivänä huoneeseen oli jätetty lappu, jossa ilmoitettiin DJ-juhlista ja pahoiteltiin siitä mahdollisesti aiheutuvaa melua (joka onneksi ei kuulunut huoneeseeni).

Lämpötila oli kuulemma poikkeuksellisen korkea, noin 40 asteen hujakoilla kuumimmillaan. Kokoustiloissa meitä oli auttamassa kaksi kattotuuletinta.

Viikolla pääsin tutustumaan monipuolisesti paikalliseen ruokakulttuuriin, joka ei ollut yhtä tulinen kuin aikaisemmilla reissuillani, tai sitten olin vain paremmin tottunut siihen. Ruoka oli aina hyvää lähtien paikallisesta herkuista ”valkoinen huone” -nimisessä paikassa syömääni juustohampurilaiseen, joka tosin oli omasta mielestäni enemmänkin BBQ-hampurilainen.

Jääteetä tarjoiltuna kylpyammeen muotoisessa astiassa.

Jääteetä tarjoiltuna kylpyammeen muotoisessa astiassa.

Delhi

Töiden jälkeen muutama meistä suuntasi päiväksi Delhiin, jossa oli vielä Bangaloreakin lämpimämpää lämpötilan kohotessa parhaimmillaan 43 asteeseen. Delhissä yövyimme vanhassa talossa, joka oli korjattu vierastaloksi. Sen aula oli täynnä erilaisia maalauksia, ja huoneen terassilta näkyi mangopuu mangoineen. Tutuistuimme Humayunin mausoleumiin, joka olikin hienon näköinen koska sitä oli äskettäin restauroitu. Söimme raania eli mausteista lampaanviulua.

Agra

Delhistä matka jatkui noin kolmen tunnin automatkalla Agraan, jossa tutuistuimme tietenkin Taj Mahaliin ja Agran linnoitukseen. Ja tottakai täälläkin oli kuuma ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Aurinkorasva sentään esti ihon palamiselta.

Kaksi kohdetta yhdellä kuvalla! Kuva Agran linnoituksesta kohti Taj Mahalia.

Kaksi kohdetta yhdellä kuvalla! Kuva Agran linnoituksesta kohti Taj Mahalia.

Nainital

Agrasta matka jatkui takaisin Delhiin, josta yöpymisen jälkeen alkoi noin seitsemän tunnin ajo Himalajan vuoristoon Nainitaliin. Ei voi muuta kuin todeta, että tiellä voi tapahtua mitä vain: kaistamerkinnät ovat viitteellisiä, autoja on tiellä poikittain, ajaa väärään suuntaan, ohittaminen tapahtuu kuten venäjällä ja töötti on ahkerassa käytössä. Lisäksi vuoristossa tiet ovat lisäksi hyvin kapeita ja mutkaisia ja niissä näkyy merkkejä maansortumista. Tällä kertaa en nähnyt tiellä norsuja, mutta apinoita, koiria, lehmiä, kameleita, muuleja ja hevosia kylläkin. Yksi matkan jännittävistä tilanteista tapahtui, kun meitä edellä ajanut rekka oli pysähtynyt ja yksi rekan kyydissä olleista teräsköysistä tarttui kiinni vastaantulevaan kulkuneuvoon. Paikalla olleet apinat tietysti nauroivat partoihinsa.

Harvinainen näky. Lehmä tien vieressä eikä tiellä.

Harvinainen näky. Lehmä tien vieressä eikä tiellä.

Nainital on ”pieni” kylä vuoristossa järven rannalla. Nimi tarkoittaa silmän järveä ja tarun mukaan se on syntnyt paikkaan mihin Satin silmä putosi.

Näkymä hotellihuoneesta aamupäivällä.

Näkymä hotellihuoneesta aamupäivällä.

Kävimme järvellä soutelemassa (soutajan kanssa), mutta sinne olisi päässyt myös tutunnäköisellä menopelillä.

Kävimme järvellä soutelemassa (soutajan kanssa), mutta sinne olisi päässyt myös tutunnäköisellä menopelillä.

Binsar

Nainitalista matka huipentui matkan hoteimpaan ja cooleimpaan paikkaan. Tällä korkeudella lämpötila alkoi lähestyä suomalaista kesää. Noin kolmen tunnin ajomatka toi meidät vielä ylemmäksi Binsarin villieläinten turvapaikkaan. Sen sisällä on brittiläisten rakentama Grand Oak Manor, joka on (mielestäni hyvinkin kunnioittaen) muutettu hotellikäyttöön.

Loppumatkan ajaksi auto vaihtui jeepksi.

Loppumatkan ajaksi auto vaihtui jeepiksi.

Kodikas hotellihuone.

Kodikas hotellihuone.

Hotellista löytyi myös sauna. Mitenköhän se on saatu huipulle? Ei taida lämmetä hotellin käyttämällä aurinkosähköllä.

Hotellista löytyi myös sauna. Mitenköhän se on saatu huipulle? Ei taida lämmetä hotellin käyttämällä aurinkosähköllä.

Binsarissa tarkoituksemme oli rentoutua, nähdä lumiset vuorenhuiput ja villieläimiä. Miten sitten kävikään…

Eksoottisia villieläimiä osa 1/3. Sitruunaperhonen.

Eksoottisia villieläimiä osa 1/4. Sitruunaperhonen.

Eksoottisia villieläimiä 2/4. Iloinen lisko.

Eksoottisia villieläimiä 2/4. Tarkkaileva lisko.

Eksoottisia villieläimiä 3/4. Kuvan keskeltä löytyy heinäsirkka.

Eksoottisia villieläimiä 3/4. Kuvan keskeltä löytyy heinäsirkka.

Eksoottisia (villi?)eläimiä 4/4. Intialainen koira.

Eksoottisia (villi?)eläimiä 4/4. Intialainen koira.

Leopardit ja kauluskarhut jäi näkemättä, mutta ehkä turvallisempaa niin. Omaa jännitystä vierailuun toi lähistöllä olevat metsäpalot, jotka sekä peittivät näkymän vuorille savullaan että myös sulkivat tänne tulevan tien väliaikaisesti.

Metsäpalo kävi hyvinkin lähellä. Osa paloista oli hallittuja, joiden tarkoitus oli estää hallitsemattomia paloja leviämästä.

Metsäpalo kävi hyvinkin lähellä. Osa paloista oli hallittuja, joiden tarkoitus oli estää hallitsemattomia paloja leviämästä.

Kaikki meni onneksi hyvin, ja pääsimme lähtemään ajallaan palaneita alueita ihmetellen. Tästä matka jatkui takaisin kohti Delhiä, ajo sinne kesti noin 10 tuntia, josta oli sitten lento kotiin.

Vuoristoliikennettä ja apina.

Vuoristoliikennettä ja apina.

On savuista ja kuivaa.

On savuista ja kuivaa.

Liikennettä Delhissä. Myös tällä tiellä riitti väärään suuntaan menijöitä, rullaluistelija ja tien ylittäjiä uhkarohkeista pieniin koululaisiin. Bussin takaosan yllä näkyy hevoskärryt.

Liikennettä Delhissä. Myös tällä tiellä riitti väärään suuntaan menijöitä, rullaluistelija ja tien ylittäjiä uhkarohkeista pieniin koululaisiin. Bussin takaosan yllä näkyy hevoskärryt.

 

Luonnon helmassa

Kaksi kissaa maleksii pihalla. Aurinko kuumottaa ihoa. Vaihdan istuinpaikkaani pöydän toiselle puolelle, jota varjostaa suurehko puu. Seurassani istuu ihmisiä Saksasta, Briteistä, Transkasta, Ruotsista ja Hollannista. Keskelle pihaa on rakennettu pienoisrautatie, jossa tosin ei ole junaa. Takanani seisoo metrin korkuinen hymyilevä pingviini. Pihaa reunustaa kaksi vanhahkoa rakennusta ja läjä puita. Silloin tällön linnunlaulun peittää alleen jonkin matkan päässä menevä juna. Samalla suunnalla on myös joki. Joen nimi on Ruhr. Istun Linuxhotellin pihalla Essenissä. Meneillään on KDE:n verkkotiimin WebWorld2011 -tapahtuma. Tavoitteena on kehittää ja ratkoa KDE:n verkkosivujen ongelmia laidasta laitaan. Oma roolini on auttaa MediaWikin kanssa sekä korjata ongelmia kirjoittamastani laajennoksesta, joka mahdollistaa wikisivujen kääntämisen muille kielille.

Eilen oli barbeque-ilta. Paikallisissa kaupoissa ei näemmä ole mitään muuta kuin porsasta – ei kalaa tai nautaa. Lihaa ja hedelmiä grillattiin riippuvalla grillillä, joka toimi yllättävän hyvin yhdeksän nörtin käytössä. Juomia saa ilmaiseksi hotellin juomakaapista – täytyy tosin mainita, että hiilihappokammoiselle tarjonta on kovin vähäistä. Tänään ruuaksi oli pitsaa, joiden hinnat olivat halvimmillaan käsittämättömät kaksi ja puoli euroa. Syy pitsaruokaan ole muuten se, ettei kukaan muistanut eilen käydä kaupassa!

Hotelli on varsin hulppea – löytyy niin kuntosalia kuin saunaakin. Joissaikin huoneissa on keittiö. Pihalle on piilotettu kaiuttimia sinne tänne, joista voi soittaa musiikkia sisäänkäynnin lähellä olevasta hallintapaneelista. Ovissa on elektroniset lukot, joista kuuluu kovaääninen pärinä, kun niihin heilauttaa avainta. Taidonnäytteinä on saksalaisesta insinööritaidosta on pistorasia, jonka ollessa käytössä ovi ei mahdu avautumaan tai sulkeutumaan. Lisäksi valokatkaisimet ovat aina vessan ulkopuolella. Omassa huoneessani on kaksi sänkyä ja niitä kookkaampi sohva. Huoneessa on tietysti telkka ja hyvinvarustettu kylpyhuone ammesuihkulla. Kesti hiukkasen aikaa löytää miten itse suihkun saa päälle, sen verran erilaisia liikkuvia namskoja ja vilkkuvia valoja ammeessa oli.

Vaikea päättää onko tämä enemmän lomaa vai työtä, sen verran rentouttavaa täällä on. Toisaalta pieni yhdeksen hengen kokoonpanomme on saanut jo kahden päivän aikana paljon aikaan ja se jatkuu vielä sunnuntaihin.

Vaikea kuvitella, että Suomessa olisi samankaltainen pelkästään Linuxiin ja avoimeen koodiin erikoistunut hotelli.

Yhteenveto Hack-A-Tonista

Ensimmäinen Hack-A-Ton oli 22.–24. lokakuuta 2010 Washington D.C:ssä. Hack-A-Ton on Wikimedia Foundation järjestämä tapahtuma, joka on suunnattu kaikille MediaWikistä kiinnostuneille kehittäjille. Hack-A-Tonien painopiste on enemmän koodaamisessa kuin esitelmissä ja keskustelussa, mutta jälkimmäisiäkin kyllä oli tällä kertaa. Tämä postaus on lähinnä kommentoiva kertomus matkasta, ja varsinaisesta tapahtumasta voi lukea Wikimedia Techblogin raporteissa ensimmäisen ja toisen päivän osalta.

Lähdin matkaan torstaina ja ensimmäinen lento nousi maasta joskus kahden aikoihin. Lentoyhtiöinä toimivat tällä kertaa Lufthansa ja United Airlines mennen tullen. Välipysähdystä ja vaihtoa varten koukattiin Frankfurt am Mainin kentälle. Siellä on outo käytäntö, että lennoille on aluksi määritelty vain siiven kirjain (A, B, C…), mutta ei varsinaista porttia. Ja yksi siipi ei tosiaankaan vastaa yhtä kerralla läpi kuljettavaa tilaa, vaan se voi esim. olla useassa eri kerroksessa, tai puolet siitä voi olla passintarkastuksen takana ja puolet ei. Varsinkin paluumatkalla jouduin odottelemaan yli tunnin, ennen kuin infotaulut rupesivat näyttämään lähtöporttia.

Kummallisuuksista huolimatta selvisin määränpäähäni Dullesin kansainväliselle kentälle ongelmitta ja ajallaan. Pääsimme johonkin terminaalin siipeen, josta yllättäen meidät kuljetettiin lentokenttä”bussilla” pääterminaaliin. Tämä bussi on noin neliönmuotoinen kaksikerroksinen koppero, jossa kuljettaja istuu jommassa kummassa päässä keskellä omassa kopperossaan. Varsin mielenkiintoinen kuljetusväline.

Tämän jälkeen olikin CBP, jossa sain jonottaa varmaan puolitoista tuntia, koska koko pariin koneen matkustajia oli aluksi vastaanottamassa vain kolme virkailijaa, joista yksi henkilökunnalle, yksi Yhdysvaltain kansalaisille ja yksi meille muille. Lopulta virkailijoita tuli enemmän ja jonoi alkoi edetä siedettävää tahtia. Itse tarkastus meni nopeasti ilman kysymyksiä, ja sormenjäljetkin oli otettu jo viime kerralla kun kävin San Franciscossa. Toisessa tarkastuspisteessa kyllä ihmettelivät ja kyselivät, miksei minulla ollut muita matkatavaroita kuin reppu.

Lopulta pääsin odottelemaan Metrobussia 5A, jolla pääsisin keskustaan kuudella dollarilla. Kello oli jo noin yksitoista kun pääsin perille L’Enfant Plazalle. Matkan aikana huomasi, että teitä valaistaan paljon vähemmän kuin täällä kotisuomessa. Alkuperäinen tarkoitus oli kävellä puistojen läpi vajaa viisi kilometria luoteeseen hotellille, mutta paikallisten opastamana päädyin kuitenkin metroon, joka lähti mukavasti bussin päätepysäkin läheltä. Pyysin metrovalvojalta apua lippuautomaatin käytössä, ja vajaalla kahdella dollarilla ostin lipun jolla pääsin Foggy-Bottom GWU (George Washington University) -asemalle sinistä linjaa pitkin. Omaa metroani odotellessa näin kuinka liikemieheltä varastettiin ilmeisesti minikannettava kädestä varkaan juostessa toiseen suuntaan menevän metron sulkeutuvien ovien läpi.

Metrosta poistuttuani harhailin pienen kiertolenkin kautta Melrose Place -hotelliin samalla katsellen pimeitä GWU-yliopiston rakennuksia, jotka jatkuivat monen korttelin ajan. Hain avainkortin vastaanotolta ja huoneen ovelleni päästyäni kuulin jo ennen oven avausta kovaäänistä kuorsausta. Sisällä oli translatewiki.netiä ylläpitävä hollantilainen ystäväni Siebrand, joka heräsi metelöintiini. Päätimme lähtiä etsimään myöhäistä ruokaa, kuten olimme aiemmin sopineet. Ainoa avoin paikka oli kebab-tyylinen mesta, josta tilasimme curry kanaa, papuja ja riisiä, joita oli valmiina ruokatiskillä. Syötyämme palasimme hotellille ja menimme suoraan nukkumaan – tosin omat yöuneni jäivät vähäisiksi aikaeron ja kuorsauksen takia.

Seuraavana aamuna haukkasimme kaikilta puolin tavallista hotelliaamupalaa hotellin ravintolassa. Sen jälkeen pikavisiitti paikallisella Starbucksissa tarkastmassa sähköpostit yms. ilmaisen langattoman verkon kautta. Sen jälkeen kävelimme Georgetownin MacStoreen, jossa ystäväni teki ostoksia. Kaikki näytti täysin erilaiselta päivänvalossa (eiliseen yöhön verraten), ja lukuisat viheralueet ja kasvit loivat tunnelmaa. Ostosten jälkeen Chad tuli meitä vastaan hotellille, mistä kävelimmeki takaisin MacStoren ohi hänen autolleen. Ajelimme ympäri kaupunkia katsellen nähtävyyksiä autosta, kunnes päädyimme syömään lounasta Skientologien kirkon vieressä. Lähettyvillä oli paljon suurlähetystöjä ja kuulemma maailman pisimmät rullaportaat Dupont Circlen metroasemalle, jotka kävimme tietysti kokeilemassa. Olivathan ne hieman pidemmät kuin kampin rullaportaat. Kävimme poimimassa Samin Dullesin kentältä pienen ajelun jälkeen, ja menimme kaikki varsinaiselle tapahtumapaikalle Embassy Suites -hotelliin. Se oli kolmion muotoinen ontto, mutta katettu. Käytävät kiersivät hotellin sisäseinää. Hain taas avainkortit ja varasin sängyn omasta huoneestani; uudelle huonetoverilleni jäi avattava sohva.

Varsinainen tapahtumapaikka oli noin 10m · 10m huone, jossa oli kuusi suurta pyöreää pöytää. Kunhan jatkojohdot oli haettu läheisesti kaupasta (hotelli olisi halunnut vuokrata niitä hintaan 15 dollaria /kpl/päivä), tapahtuma oli valmis alkamaan. Tälle päivälle ei ollu vielä varsinaista ohjelmaa, mutta kävimme illalla autoilla yhdessä syömässä ravintolassa. Itse söin blackened catfishiä, mitä se sitten onkaan suomeksi. Seuraavana aamuna (lauantai) tutustuimme hotellin aamupalaan, joka olikin jo aivan toista luokkaa kuin edellisessä hotellissa. Tarjolla oli perusjuttujen lisäksi munakasta, joka kokattiin tilauksen muokaan yhdeksällä vapaavalintaisella lisukkeella jonossa odotellessa – ja oli se kyllä hyvääkin.

Siirryimme vähitellen tapahtumahuoneeseen, jossa oli aina virvoitusjuomia ja pientä naposteltavaa sekä hotellin että vieraiden puolesta: Sam oli tuonut kassillisen suklaata ja muita makeisia Englannista. Pian saimme t-paidat, joista löytyy ryhmäkuva yllä linkitetyssä blogissa. Päivän aikana oli muutama esitys ja tutustuin osaan paikalla olevista ihmisistä, joista osan olin nähnyt jo San Franciscossa. Illalla lähdimme Hummer-limusiinillä taas kohti keskustaa syömään paikallisen Wikimedia-alajärjestön ihmisten kanssa, joilla oli kanssa ollut tapaaminen. Limusiinissä oli todella tunnelmaa, sillä musiikki pauhasi kovalla, valot vilkkuivat ja kuumakin alkoi tulla. Kun kaksi kolmannesta matkasta oli taitettu, joku äkkäsi kysyä kuskilta saako ilmastointia päälle. Ja saihan sen: kontrollit olivat auton takana, ja takimmaisena istuvat eivät olleet huomanneet niitä, vaan nauttivat iloisesti raikkaasta ilmasta, joka tuli takana olevien ovien avatuista ikkunoista. Ravintolassa haukkasin jonkilaista pastaa, ja hyvää oli sekin.

Osa meistä lähti ruuan jälkeen katsomaan nähtävyyksiä kävellen, ja osa palasi suoraan takaisin hotelliin. Oli jälleen jo pimeä, ja muutaman ryhmän hajoamisen jälkeen löysimme toisemme Washington-monumentin juurelta. Sitä ennen näimme pienen vilauksen valkoista taloa puiden takaa, mutta osa alueesta oli suljettu joten emme päässeet lähemmäksi. Kun jatkoimme matkaa Washington-monumentilta, taivaalla pörräsi helikopteri, jonka valokeila löysi hetkellisesti meidätkin. Hetkeä myöhemmin matalalla yllämme lensi kolme helikopteria kohti valkoista taloa – tiedä vaikka itse presidentti olisi ollut yhdessä niistä.

Pysähdyimme joen rannalle ihastelemaan Toisella rannalla olevaa Jeffersonin muistomerkkiä, jonka jälkeen jatkoimme kohti World War II -muistomerkkiä, jossa taas kadotimme osan ryhmästä, joka kyllä odotteli aivan muistomerkin ulkopuolella heidät löytäessämme. Kävelimme pitkin heijastavaa allasta kohti Lincolnin muistomerkkiä, jossa pysähdyimme hetkeksi ennen kuin jatkoimme Vietnamin veteraanien muistomerkin läpi kohti Foggy-Bottomin metroasemaa, josta jatkoimme West Fall Churcin asemalle, josta hotellin sukkulataksi poimi meidät.

Sunnuntaina ohjelma jatkui noin kello neljään, jonka jälkeen suurin osa ihmisistä oli jo lähtenyt. Pakkasimme loputkin ja ihmettelimme check-iniä lennoilleni, joista toiseen en saanut istumapaikkaa. Yksi tapahtuman järjestäjistä soitteli ja varmisti, että saan paikan kunhan olen tarpeeksi ajoissa tiskillä. Lähdin Samin kanssa taksilla puoli kahdeksalta kohti lentokenttää, jossa sain automaailta uuden lipun, jossa siinäkään ei ollut paikkaa. Turvatarkastuksen jälkeen tiemme erkanivat eri terminaaleihin, ja minäkin sain istumapaikallisen lipun oman lentoni lähtöportilta.

Matka kotiin oli jälleen pitkä, mutta yllätyksekseni sain epämääräisen ajan unta: nukahdin joskus ruuan jälkeen ja heräsin kun tarjoilivat välipalaa. Kokemuksena United on kyllä suuri pettymys, eikä pelkästään istumapaikkajutun takia. Lisäksi lentokoneiden sisutus oli suorastaan masentava, sen lattiassa irtonainen pala jota potkin pitkin poikin epähuomiossa, turvaohjeita piti selata jostain paperiläpyskästä, ja lämpötila vaihtelu suuresti lennon aikana, ja usein oli kylmä vaikka olisikin laittanut jaetun huovan päälle. Kuva pienissä näyttöruuduissa etummaisen istuimen selkänojassa oli vääristynyttä, jos toimi ollenkaan, ja stuertit ja lentoemännätkin vaikuttivat kylmemmiltä ja etäisemmiltä kuin KLM:n lennoilla, joilla muuten on myös parempi ruoka. Kotiin pääsin maantai-iltana ja yölento tuntuu olleen hyvä ratkaisu unirytmin kannalta. Kaiken kaikkiaan reissu oli tosi antoisa ja kaupunkiakin ehti nähdä vähän, vaikka siellä tietysti olisi vaikka kuinka paljon tekemistä museoista alkaen. Vähän oli jo puhetta tulevistakin tapahtumista ja matkoista, mutta niistä sitten myöhemmin…

Virransäästöä ja käsittämätöntä säätöä

Nyt kun Intelin heppu julkaisu kivoja graafeja niin voinkin julkaista tämän postauksen tekemättä niitä itse. Alla on siis käsittämätöntä vuodatusta kaikenkarvaisilla suomenkielisillä termeillä, joita on höystetty kirjoitusvirheillä. Toisin sanoen siitä ei varmaan ota Erkkikään selvää.

Koska Gentoossani ei vaihteeksi ollut mitään säädettävää, piti keksiä jotain uutta. Sopivaksi aiheeksi löytyi virransäästö. Tässä tuleekin tietoa virransäästötavoista helpoista vaikeampiin käyttäen esimerkkinä omaa kannettavaani TP R52:ta.Alla on oletettu että käytössä on ydin 2.6.21. Osa toimii vanhemmallakin.

Helppoja peruskeinoja

Näytön taustavalon kirkkauden säätäminen pitäisi onnistua suoraan näppäimistöltä. Helppo, mutta joskin ympäristosidonnainen tapa säästää vähän virtaa. Enemmän virtaa säästyy, kun näytön sammuttaa kokonaan, joten kannattaa heittää hyvästi näytönsäästäjille niiden alkuperäisemmässä merkityksessä.

Langattoman laitteet kannattaa ottaa pois käytöstä, kun niitä ei tarvita. R52:ssa ainakin BlueToothin saa pois suoraan näppäimistöltä. Muissa laitteissa sama voi onnistua myös wlanille. Saman asian voi yleensä hoitaa ohjelmallisestikin.

Peruskeinoja, joiden kannattaa tarkistaa toimivan

Suoritin on yksi pahimmista virtasyöpöistä näytön kanssa. Toisin kuin näyttöjen, suorittimien virrankulutusta voi hallita useammalla eri tavalla. Yleensä mitä uudempi suoritin, sitä enemmän tai paremmin se tukee eri tapoja.

Tärkein tapa on kellotaajuuden laskeminen, kun suoritinta ei käytetä. Tämä onnistuu automaattisesti CPU Frequency Governorilla eli suorittimen suorituskykyprofiililla. Profiilin valinta onnistuu useimpien työpöytien virransäästösovelmilla, laptop-modella tai käsin. Intelin suorittimien kanssa on suositeltavaa käyttää ondemand-profiilia. AMD:n prosessoreilla conservative saattaa olla parempi.

Ytimen versioilla ≤2.6.21 ondemand-profiilia käytettäessä kannattaa suorittaa seuraavat komennot, jotta profiili ei aiheuttaisi turhia keskeytyksiä (keskeytyksistä lisää alempana).

cd /sys/devices/system/cpu/cpu*/cpufreq # tarkka polku voi hieman vaihdella
cat ondemand/sampling_rate_max > ondemand/sampling_rate

Tämän R52:n Pentium M suoritin saa suurimmalla nopeudella (1866 MHz) 1.372 V ja pienimmällä (800 MHz) 0.988 V.

Lisäksi suoritin voi tukea throttling eli hidastustiloja. Verrokkisuoritin tukee kahdeksaa tilaa, joilla suoritinta voi käskeä suorittamaan tyhjää jopa 87 % ajasta. Hidastuksella ei juurikaan virtaa säästestä, joten sen hyöty onkin lähinnä lämpötilan laskeminen. Liian suuri lämpötila voikin laukaista pakotetun hidastustilan, joka ohittaa kaikki käyttäjän määrittelemät asetukset.

Vipuja ja maagisia komentoja

Linuxissa löytyy paljon vipuja, jotka vaikuttavat virransäästöön. Koska laptop-mode on kiva kokonaisuus, kannattaa sitä käyttää ensisijaisesti. Laptop-modella voi tarkoittaa kahta asiaa. Ensimmäinen on ytimen ajonaikainen asetus, joka kasaa levynkäyttötapahtumia, ja suorittaa ne sitten kaikki kerralla, jotta levyn ei tarvitsisi pyöriä koko ajan. Toinen merkitys on ohjelma, jolla voi asettaa tämän vivun päälle ja hallita siihen liittyviä ja muitakin asetuksia. Useimmille asetuksille voi määritellä eri arvoja riippuen ollaanko verkkovirrassa vai ei. Alla on selitetty muutamia levyihin liittyviä asetuksia, jotka eivät tule muualla esille. Kannattaa tutustua rauhassa tiedostoon /etc/laptop-mode/laptop-mode.conf.

Readahead eli ennakkoluku(?) määrittelee paljonko käytetyistä tiedostoista luetaan muistiin. Suurempi arvo voi auttaa esimerkiksi musiikin kuuntelussa tai elokuvien katselussa. Kannattaa asettaa koneen sisältämän muistimäärä mielessä.

Noatime eli tiedostojen käyttöaikojen kirjaamatta jättäminen on kätevä asetus, joka vähentää levylle kirjoittamista. Suurin osa ohjelmista toimii ilman tätä asetusta, joten sen voikin laittaa esimerkiksi suoraan fstabiin.

Levyn virransäästöasetuksia voi valita kuinka aggressiivisesti levy sammuu, kun sitä ei käytetä. Liian pieni arvo aiheuttaa jatkuvaa päälle-pois-rumbaa, joka kuluttaa levyä turhaan.

Muita satunaisia vipuja alla.

Atin tai AMD:n näytönohjain

Fglrx-binääriajuria käytettäessä (sallitut arvot näkyy --helpillä):
aticonfig –set-powerstate=1 –effective=now

Avoimilla ajureilla X:n asetuksissa Option "DynamicClocks" "true" saattaa auttaa.

TP:illä seuraavilla komennoilla voi olla tai voi olla olematta vaikutusta

echo crt_disable > /proc/acpi/ibm/video
echo dvi_disable > /proc/acpi/ibm/video

Langaton verkkokortti

Ainakin IPW2200 ja ilmeisesti myös osalla muistakin korteista voi hallita virransäästö.
Arvo 5 säästää virtaa vielä enemmän kuin 7. (missä selitetty?)
iwpriv eth1 set_power 7

Keskeytysten eliminoiminen

Oikeasti suuret virransäästöt tulevat, kun suoritin ei tee mitään ja menee syvään unitilaan. Tämä kysymys tuli olennaisesti oikeastaan vasta 2.6.21:n myötä, kun ytimeen lisättiin ominaisuus, jonka valitsemalla voi poistaa säännölliset keskeytykset, joita ei tarvita. Ominaisuus löytyy tällä hetkellä x86:lle, mutta se tekee tuloaan myös x86_64-arkkitehtuurille. Erilaiset keskeytykset herättävät suoritinta yleensä turhankin tiheään. Powertop [http://linuxpowertop.org] on ohjelma, jolla näitä ohjelmia voi paikallista. Lisäksi sivuilla koottu listaa tuhmista ohjelmista ja mitä niille voisi tehdä. Todennäköisesti ydin pitää kääntää uudestaan sopivilla vivuilla, että Powertop osaisi mitään näyttää. Ohjelma osaa lisäksi näyttää muitakin vinkkejä, kuten esimerkiksi AC97-äänikortin laittamisen virransäästötilaan.

Atin – köh – AMD:n kortten ajurit aiheuttavat keskeytyksiä näytön virkistystaajuuden mukaan. Vielä ei ole julkaistu ajureita, joissa turha keskeytys olisi poissa, kun sitä ei tarvita, mutta ainakin semmoinen on tulossa avoimiin ajureihin joskus.

TP-kannettavien tuulettimien hallinta

Monien, mutta ei kaikkien, TP-kannettavien tuuletinta voi hallita ohjelmallisesti, joka onkin tervetullutta, koska normaalisti tuuletin käyttäytyy lähinnä aivokuolleesti. Hallintaan tarvitaan moduuli, joka on ytimen versiossa ≤2.6.21 nimeltä acpi_ibm ja uudemmissa thinkpad_acpi. Niin ikään ytimen versiossa ≤2.6.21 se tarvii ladata parametrilla experimental=1 ja uudemmissa fan_control=1 experimental=1.
Itse käytän tp-fancontrol-komentosarjaa [http://www.thinkwiki.org/wiki/Talk:Code/tp-fancontrol] tuulettimen hallintaan. Suoritin käy keskimäärin hitaammin, eli on hiljaisempi.

Undervolting eli jännitteen alentaminen

Pentium M -suorittimien jännitettä voi alentaa ohjelmallisesti. Se onnistuu myös 2.6.21-ytimellä ja phc-lisukkeella, mutta alla on käytetty uudempaa vanilla 2.6.22_rc6-ydintä, johon on laitettu käsin Gentoo-paikat [http://dev.gentoo.org/~dsd/genpatches/trunk/], phc [https://www.dedigentoo.org/bdz/linux-phc/linux-phc-0.3.0-pre1.tar.gz] ja hrt [http://tglx.de/projects/hrtimers/].
Kirjoitushetkellä 2.6.22_rc7 on jo julkaistu, mutta kaikkia paikkatiedostoja ei vielä ole saatavilla sille.

Seuraavaksi siirrymme jo tuttuun paikkaan:

/sys/devices/system/cpu/cpu*/cpufreq

Olennaisia tiedostoja ovat phc_vids ja phc_default_vids. Volttimäärä lasketaan kaavalla X = 700 mV + Vid*16 mV. Nyt olennaisinta onkin keksiä millä arvoilla kone toimii vielä vakaana. Itse käytin voltage-ramp-down.sh-komentosarjaa [http://gentoo-wiki.com/HOWTO_Undervolt_a_Pentium_M_CPU#Finding_the_lowest_voltages_before_the_CPU_freeze], joka tosin on vain 2.6.21-ytimelle. Pienillä muutoksilla se varmaan toimii uudenkin kanssa. Ajoin cpuburnia taustalla, ja 30 s kellotaajuutta kohden, kunnes löytyi ensimmäinen epävakaa arvo. Sitten otin toiseksi viimeisen ”rivin”, jolla kaikki kellotaajuudet olivat olleet vakaita. Tietysti jokainen kellotaajuus kannattaa testata erikseen, jos haluaa oikein alas.

Viimeiset irti

Edellisessä kohdassa mainittu hrt tuo myös uuden vaihtoehtoisen ns. ladderin eli ohjelman, joka laittaa suorittimen eriasteisiin virransäästötiloihin. Uuden menu-ladderin pitäisi korjata tilanne, jossa suoritin ei käytä virransäästötiloja tehokkaasti, kun keskeytyksiä on hyvin vähän.

Elämää after kurkkusalaatti

Vähän vaatetta, läppis ja muut elintärkeät tavarat mukana saavuin Helsinkiin maanantaina aamupäivällä. Soitto kaverille ja suunta kohti HYYn toimistoa, jossa maksoin jäsenmaksun (≈ 35 €) ja Lyyra-kortin. Sitten Asematunneliin lataamaan korttiin kolme kuukautta kautta (≈ 60 €), lupatoimistoon aktivoimaan tunnukset, Itäkeskukseen ottamaan passikuvat ja pyytämään passi ja henkilökortti (≈ 100 €). Sitten vähän kebabia, joka oli kyllä kovin paksua ja kuivaa, ja maito vaikutti vanhentuneelta ☹. Tiistaina sitten Messukeskukseen Lääkäripäiville – lähinnä tapaamaan SotLK:n tuttuja. Saaliksi jäi kyniä, kaularoikotin, brändätty hiirimatto ja naamioitu kasvishernekeitto.

Mainittakoon vielä, että MediaWiki 1.9 julkaistaan pian. Näkyvimpinä uudistuksina on kotoistetut toimintosivujen nimet (esim. Toiminnot:Tuoreet muutokset) ja Toiminnot:Version ulkoasu. Myöskin $wgAjaxWatch-asetus on ihan näpsäkkä. Päivitys saattaa kestää hetken, kun Järjestelmäviestit-nimiavaruudesta poistetaan turhat viestit.

TJ 0

Hip huraa, tai sitten ei. Lopun ajan kohokohdaksi jäi lähinnä syönti ulkona lääkintäeversin kanssa. Koko reissusta käsiin ei jäänyt oikein mitään muuta kuin muistoja. Ehkä pari kaveria. Eilinen ja tämä päivä olivat varmasti koko palvelusajan synkimmät päivät. Luultavasti suurinta osaa palvelustovereista en näe enää koskaan. Olin muuten varmaan viimeinen, joka tänään käveli tuosta portista ulos viimeisen kerran.

Eikä paljoa lohduta tulevakaan, pitäisi nimittäin hoitaa ainakin seuraavat asiat: osoitteen muutos, passin tai henkilöllisyystodistuksen hankkiminen, osakuntaan kirjautuminen, ilmoittautuminen opiskelijaksi, bussikortin uusiminen, kursseille ilmoittautuminen, autokoulussa käynti, (taas) uusien kavereiden löytäminen, opiskelijakortin uusiminen ja ties mitä muuta. Ja kaikki tämä ah niin ihanassa (ei) Helsingissä. Ja kun kaikki pitää tehdä tietyssä epäloogisessa järjestyksessään, niin ravaamista ja odottamista tulee varmasti vaikka millä mitalla (enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana).

Mutta älkäämme suotta vaipuko epätoivoon, olenhan nyt käyny kaiken ja kattavan asepalvuksen, ja kenttäkelpoisuuteni on kuulemma hyvä, joten kaikesta tästä pitäisi selvitä. Mieltä rauhoittamaan esittelen teille nyt yhden runon, joka pulpahti päästäni eräänä aamuyönä.

Minuutista puolet

hajoon
mut en hajoo
syön sienen
se maistuu
mutta ei maistu
lennän
mutta en lennä
syön lennon
se maistuu sieneltä

Hyvää vuotta ja tulevaa, toivottavasti näemme vielä.

Akregator

Monta tuntia päivässä meneekin tämän ohjelman käyttöön (planet kde, gentoo, pvl). Olenkin kasvattanut siihen viha-riippuvuus-suhteen. Sillä nimittäin oli tapana korruptoida koko tietokantansa koneen kaatuessa (mitä vastaava tilanne tapahtuu kun prosessorin lämpötilamittari näyttää 100 astetta seesiusta). Tätä vikaa korjaamaan tein cron-skriptankomentosarjan, joka kopioi ”kanna” tunnin välein talteen. Puutteena tosin mainittakoon, että se kopioisi vioittuneen kannan toimivan päälle, ellen ensin kopioisi toimivaa vioittuneen päälle. Onneksi akregator ei käynnisty ollenkaan, jos se on hajoittanut kantansa, joten se on helppo muistaa. Noh… eipä ole viimeaikoina hajoitellut paikkoja.

Toisaalla, löysin asetus-dialogista mielenkiintoisen kontekstivihjeen:

Akregatorin asetus-dialogi

Suorastaan ristiriitaista. Tätä ohjelmaa en ole suomentanut, joten en voi syyttää tästä itseäni, joten otetaanpas selvää. Käännös löytyypi stablesta, kdepimin alta, ja sisältää seuraavaa:

msgid "Select this if you want to get notified when there are new articles."
msgstr ""
"Valitse tämä, jos et halua huomautuksia uusien artikkeleiden ilmestyessä."

Kääntäjälle sattunut pieni moka → korjataan. Ja aikaa kului:

  • Vian huomaaminen: ≈ vuosi
  • Vian löytäminen: ≈ minuutti
  • Vian korjaaminen: ≈ 15 sekuntia
  • Korjauksen saattaminen versionhallintaan: ≈ 6-48 tuntia (yhteyshenkilö, jolla on svn-oikeudet on hereillä, mutta humalassa)
  • Korjauksen näkyminen loppukäyttäjällä: ≈ 0/0 (riippuu seuraavasta KDE-julkaisusta)
  • Bloggaaminen: ≈ 30 minuuttia

Loppupäätelmä: Kaikki mitä voi muokata ei ole wiki.

Uusi vuosi

Uusi vuosi – uudet kujeet. Itse päätin julistaa sitä kotoistustyön parissa:

[00:00:35] CIA-7> nikerabbit * r18703 /trunk/phase3/languages/messages/MessagesLt.php:
[00:00:37] CIA-7> * (bug 8428) Update for Lithuanian language (lt)
[00:00:39] CIA-7> * Happy new year

Toisaalla otin käyttöön gnome-experimental-overlayn, kun siellä oli uusi pango. Tässä sitä odottelen uutta cairoa, josko se toisi luvattua nopeutusta firefoxiin. Lisäksi totesin kdbusin kuolleeksi, ei muutoksia kahdeksaan kuukauteen, eikä toimi uuden hald:n kanssa, joka muuten päivittyi samalla. TJ 5.

Öreokvam

Yay, joku kuuntelee musiikkia kymmentä yli kolme yöllä. Taisi herätä koko talo. Muutenkin äänimaailma on aika mielenkiintoinen. Joka tapauksessa pitää vähän ottaa selvää miten tämä koko hässäkkä toimii. On asioita joita säätää huomaamattaan, ja sitten on asioita joita ei vaan millään jaksaisi opetella, ja tämä on yksi niistä. Onneksi joku oli potkimassa vauhtia, niin sai tämänkin pystytettyä.

Toisaalla, TJ senkun pienenee. Puolen vuoden nakissa on sekä hyviä että huonoja puolia, mutta kaiken kaikkiaan en hyppää ikkunasta sen tähden. Hiukan on ollu tylsää yksin olla talossa, kun kurssit on loppuneet. Tällä viikolla olin kasarmilla vain kaksi päivää, ja välissäkin määrättiin yövapaalle. Alkaa tuntua jo huonopalkkaiselta työltä hyvillä eduilla. Alkaa jo tuskastuttamaan, kun ajattelee kevättä ja opintoja. Pääsee taas tappelemaan korttien kanssa — ja Kelan, tuon ihanan sanonko minkä.

Triviaa palveluksestani: kasvoin sentin, laihduin pari kiloa, sain lasit, lihaskunto parani (silti huono), ei kotiuttamis-cooperia, yksi metsäpäivä ja yö + ammuntaa p-kauden jälkeen, tuhottu yli 10 000 A4-arkkia, kaksi kopiokoneen mustesäiliötä, leimattu yli sata loma-anomusta ja ennen kaikkea: savustanut kenraaleita kaksi kertaa. Tämä siis kirjurina SotLK/LääkK:ssa. Suosittelen! (Kotipizza on kävelymatkan päässä)

-- .